Otago, Christchurch, Hong Kong

KYLMÄ!
Ja Laura taas kirjoittaa.

26 päivän matka tuli siis tiensä päähän. Kaikin puolin onnistunut kuukausi. Ja oli ihana puhua englantia, jos kieleen voi olla rakastunut, niin mä olen.
Tämän hetkinen kirjoituspaikka on oma koti kylmässä Suomessa, lumisessa Helsingissä ja aina tuulisessa Ruoholahdessa. HYI HYI HYI! En nyt tarkoita että koti olisi hyi, vaan toi lumi, kylmä, talvi. Missä on kevät?

No mutta tällä matkalla viimeiseksi matkakohteeksi jäi Hong Kong. 3 yötä. Jaanin kanssa ollaan molemmat kierrelty maapalloa aika paljon, ja Hong Kong oli ensimmäinen paikka jonne me ei haluta ikinä enää takaisin.
Kaupunki oli nätti, suurkaupunki jossa kaikki on ängetty pieneen tilaan. Silti se oli todella kotoisan oloinen. Me tykätään suurkapungeista, esim. New York! Ihana!

Se mikä Hong Kongissa oli pielessä, oli ihmiset. 7miljoonaa ihmistä ja varmaan saman verran turisteja, joista suurin osa Kiinalaisia.
En sitten tiedä että onko Kiinalaiset yleensäkin noin tylyjä.
Siinä tuli kyllä pari kertaa kamala koti-ikävä. Mä en ainakaan malttanut odottaa että pääsen pois sieltä.
Kiinalaiset etuili, töni, mulkoili, oli vihasia, tympääntyneitä, kiireisiä, ei ottanut toisia ihmisiä huomioon, vanhuksia pidetään erittäin suuressa arvossa kiinassa, joten vanhukset voi tehdä melkein mitä vaan koska niillä on siihen oikeus ym ym.
Niin ja kylmäkin siellä oli! Hong Kongissa on yleensä tähän aikaan vuodesta +19-25, niin meidän aikana siellä oli +10. Terve! Onneks Uudesta-Seelannista oli tarttunut pari hupparia kummallekin ja takit mukaan, ettei tarvinnut hytistä jossain kesämekossa.

Meidän hotelli oli lentokentän vieressä, hyvän tasoinen hotelli jossa oli iiiiiiihanat aamupalat! Ja meidän sviitti oli jotain 25m² kun ollaan totuttu johonkin 75m²
Honkkarissa on maailman kalleinta ostaa/vuokrata asunto, 12 000-60 000€/m2 ja asunnot on tosi pieniä koska ei tilaa ei ole.

Meidän hotelli on toi laatikko

Matkustettiin keskustaan metrolla 25min.

Olipas robottimainen talo

Käytiin myö sellasella tramilla ylhäällä, siellä oli paljon kauppoja (no missä ei olis ollut kauppoja? Niitä pursusi joka paikasta)

Sieltä oli kyllä ihan kivat näkymät, vaikka harmaat sellaiset.

Käytiin night marketilla. Meidät opasti sinne tosi ihana tyttö. Kyllähän sieltäkin siis ystävällisiä ihmisiä löytyi :)

Toisena päivänä käytiin katsomassa maailman suurinta buddhapatsasta. Meidän hotellin vierestä lähti cable cars- 10 ihmistä mahtu istumaan ja matka ylös vuorille kesti 25min.
Niin ja mistä ne kaikki kiinalaiset tuli? Jonotettiin ylös tunti ja alas yli tunti. Joka paikka oli yhtä jonotusta!

Tällä kertaa mua ei edes pelottanut

Buddha

Ylhäällä käytiin myös luostarissa.

Vessassakin tuli käytyä, siellä oli reikä lattiassa. Ensin meinasin jättää koko vessassa käynnin väliin, mutta ajattelin et pakkohan sitä on kokeilla että voi sanoa käyneensä sellaisessa.

Meidän huone oli 21. kerroksessa. Upeat näkymät.
Hotellin yhteydessä oli 5 kerroksinen merkkituotteiden outlet-ostoskeskus. Eli siis aitoa tavaraa vähän halvempaan hintaan. Ja kyllähän me vähän shoppailtiinkin ;)

Mä olin ihan peloissani että miten pääsen kaikkien kamojeni kanssa takasin suomeen. Mutta hyvinhän me päästiin, ja laukut tuli Helsinki-Vantaalla melkein ensimmäisinä :)
Kuukauden matkalla kerettiin tekemään 13 lentoa ja aina meidän laukut tuli hyvin. Eli pelko että laukut häviäis jonnekin, oli onneksi turha.
Pisin lento yhteen menoon oli Hong Kong- Lontoo, 13,30h.

Siinä Hong Kong lyhykäisyydessään.
Meiltä jäi kuvat laittamatta parista paikasta Uudesta Seelannista; Otago Peninsulasta minne tehtiin päivän "retki", olin 5m päässä merileijonasta, valtava albatrossi lensi meidän viereltä ja nähtiin pieni sinipingviini kun se uiskenteli turkoosin meren alla.
Jäi myös kertomatta Christchurchista missä asuttiin ihanassa 15ovuotta vanhassa kartanossa.
Mä en nyt kirjoita näistä paikoista mitään, vaan annan kuvien kertoa:

Otago Peninsula:
Hiekkatietä pitkin pääsi rannalle

Voin sanoa että vähän pelotti kun valtava merileijona rupes "juoksemaan" mua kohti

sulonen

Kaunista siellä oli

Kun ajettiin Christchurchiin pysähdyttiin ihanassa kylässä Cromwellissä (mulle tuli mieleen siitä Iso-Britannian Bath, missä äidin kanssa ollaan käyty pari vuotta sitten)
Jaani vähän pyöräili

Christchurch:
Siinä se kartano

Fiilistelin mun ostosta; ihanat kuulokkeet

Christchurch on kaunis kaupunki, englantilaisempi kuin koko englanti.
Siellä on ihania puistoja ja puutarhoja. Voi kunpa helsingissä olisi yhtä kaunista, tosin puistot olisi täynnä juoppoja ja roskia. Se mikä toimii ulkomailla, ei usein toimi suomessa..

Jaani nautiskeli elämänsä ensimmäisen skonssin. Mä sain niitä syödä kun elelin briteissä kuukauden istäntäperheessä..


Seuraavassa kuvassa Jaanin sormi osoittaa matkan/maailman parasta paikkaa
Eli Cookin Saaret: Aitutaki! Hurrikaanista huolimatta se oli ihanin ja kaunein paikka. Ei sitä voi edes selittää, se paikka pitää itse nähdä.

No mutta se on sitten

!